Tulevaisuudensuunnitelmia

On paras poistua areenalta silloin,
kun joku jää vielä kaipaamaan.
"Kiire on itse tehtyä",
minulle opetettiin kotona.

Elämä on sellaisessa
vaiheessa, että nuoren aikuisen on
panostettava tähän hetkeen,
ihan vain tulevaisuuttansa ajatellen.
Kiireeltä on itse katkaistava siivet.

Tiedättehän, kun lehdissä on aina uutuuskirjoista
arviot, ja niissä on sellaiset pienet kuvat
kirjojen kansista?
Minulla on sellainen muistikirja itselläni,
johon aina liimaan kuvan mielenkiintoisen kirjan
kannesta ja ajattelen että sitten kun joskus ehdin
lukemaan.....
Omenakaramellin kirjapinot ovat
kuin vaaka: toisessa kupissa on viihdekirjallisuutta,
toisessa vaakakupissa läjäpäin tenttikirjoja
ja luettavia sivuja tuhansittain.
(Ostetaan! Halutaan ostaa valokuvamuisti.)

Inspiraatioiden ja ideoiden määrä on loputon.
Vain elämä on rajana.
Sisustus- ja käsityöideoita
olisi niin paljon toteutettavaksi,
että niiden tekemisellä saisi helposti täytettyä kaiken
vapaa-aikansa (ja mukavasti kevennettyä kukkaroansa).
Ne ovat elämäntapa, lifestyle.

Mitä Omenakaramellin tulevaisuudensuunnitelmiin
sitten oikein kuuluu:
ommella kukkamekko valmiiksi
tunnelmoida joulua Tildas Julehus -kirjan kera
tehdä paljon asioita Tildas Julehus -kirjasta
käydä sisustuskaupoissa
käydä yötöissä
matkustaa taas ensi vuonna Euroopan kaupunkeihin
(joita Omenakaramelli RAKASTAA)
lukea MUIDEN blogeja
siivota vaatekomero
saada joskus isoäidin torkkupeitto valmiiksi
sisustaa
tehdä käsitöitä
opetella uusia kieliä
opiskella
opiskella
opiskella
opiskella
opiskella
opiskella
opiskella
opiskella


Hyvää loppusyksyä ja tulevaa joulua toivottaen

Omenakaramelli

Sydämelliset kiitokset seurastanne!

Hyvät neuvot kalliit

Tätä ei äitini eikä käsityöopettajani opettaneet minulle:
ystävämme laskospohja.
Mekko olisi hyvällä vauhdilla tuloillaan, ei paljoa puutu.
Miksi käsityölehtiin kirjoitetut
ohjeet ovat aina niin vaikeaselkoisia?
Niitä lukiessa tulee väistämättä
sellainen tunne, että on
a) itse hieman tyhmä ja yksinkertainen
b) ohjeet tehnyt henkilö ei oikeasti ole itse koeommellut
ohjetta
tai c) ohjeita lukiessa onkin tarkoitus
tuntea itsensä tyhmäksi.
Mekko on tehty 1990-luvun Suuri käsityö- lehden
kaavoilla ja ohjeella.
Yllä kuva siitä, minkälainen mekosta pitäisi tulla
laskospohjineen.
Koska Omenakaramelli ei ohjetta ole vielä
viikon lukemisenkaan jälkeen ymmärtänyt,
olen kaivanut kaapistani yhden hamoseni,
jossa on itseasiassa laskospohja.
Mutta siitäpä vasta vaikeus alkoi!
Nurjalta puolelta koko rakennelma
näyttää todella monimutkaiselta kyhäelmältä.
Omenakaramellia ei ole syntymässä logiikalla lahjottu.
Kaikki vinkkelit ja hyvät ohjeet laskospohjan tekoon
ovat siis enemmän kuin tervetulleita.

Leijonaa mä metsästän

Voin kuvitella, että blogimaailmassa viriää
paljon keskustelua seuraavan päivien aikana
aiheesta, joka äsken esiintyi televisiossa.
Ihana Livingin herttaiset neidot
olivat Leijonien kidassa
hakemassa volyymia
ja hieman kahisevaa.
Draamalta ei tässäkään asiassa
vältytty ja leijonat saivat taas kerran tahtonsa
läpi omistusosuuksissa.
Leijonilla oli toki mielenkiintoisia pointteja,
eikä sovi vähätellä suurien bisnesosaajien taitoa.
Myös minun bisnesvainua omaavalla miehelläni
voisi olla asiaan sanottavansa ja muutamalla
tutulla liikemiehellä,
mutta he eivät kirjoitakaan tätä blogia.

Mielenkiintoista.
Ihana Living on ainakin lyönyt itsensä läpi
omassa kohderyhmässään, sillä
uninen hetki sohvalla muuttui sekunnissa
kun Omenakaramellin hoksottimet
alkoivat huutaa "tuoltahan tulee Ihanat!".


Uskon että tämä aihe herättää paljon keskustelua.
Jänskää!




Tekstiin liitetty kuva ei liity millään tavalla tekstin aiheeseen.

Vihdoinkin keramiikkaa!

Yli kuukauden pituinen uurastus savipajalla
on tuottanut vihdoinkin tulosta!
Tosin hyvin hyvin pientä sellaista.
Sydämiä.
Nämä sydämet ovat tehty puristelutekniikalla,
ja niiden pinnassa on BOTZin Coralle-lasite.
Rakastan tätä väriä:
se on juuri oikean syvän punainen,
hieman rustiikkinen sävy joka tarttuu eri
kohtiin eri tavoin ja tuo syvyyttä sydämiin.

Keramiikka on harrastuksena terapeuttista.
Saven vaivaaminen ja käsillä tekeminen
rentouttaa ja saa huolet haihtumaan.
Ja ideoita olisi vaikka millä mitalla!
Noviisina täytyy kuitenkin tyytyä siihen,
että lopputulosta syntyy hitaasti
ja joskus onnenkantamoiset ovat tarpeen:
Joskus lasitteet tai polttouuni
voivat tehdä ikäviä yllätyksiä.

Puhuimme eilen savipajalla mielenkiintoisesta aiheesta:
kopioinnista ja plagioinnista.
Eiliset jutut sopivat mihin tahanasa käsityöaiheeseen,
joten tuon tässä esille muutamia niistä asioita.
Puhuimme muun muassa siitä,
että lähtökohtaisesti kaikki ideat ovat kaikkien
vapaassa käytössä.
On tietysti kohteliasta kysyä lupa,
mutta ei se ole aina tarpeen.
Sitä paitsi kopiointi pitäisi ottaa
imartelevana, ei loukkaavana.
Ja opettajamme oli sitä mieltä,
että kun kyse on kuitenkin vain harrastuksesta
ja sen mieltä parantavasta vaikutuksesta,
pitäisi kaikkien saada toteuttaa toiveitaan,
ideoitaan ja itseään. Myös muiden ideoiden inspiroimana.
Ja viimeisenä muttei vähäisimpänä:
jos joku kokee tehneensä vuosisadan keksinnön,
eikä halua muiden matkivan,
tehköön sen salassa, katseilta suojassa.
Ja tätäkin pitää tietysti kunnioittaa.

Omenakaramelli ainakin käyttää muidenkin ideoita
kaikissa käsityöjutuissaan.
Kyse on kuitenkin vain harrastuksesta,
ei päätoimesta.
Ja jos olen keksinyt jonkin "liian loistavan" käsityöidean,
en ole sitä blogissani esittänyt,
tai se on liian räikeästi kopio toisen ideasta.
Ainakin Omenakaramellin blogissa esitetyt
asiat ja ideat ovat vapaasti
kaikkien käytettävissä,
vaikka itse en olekaan mikään Pelle Peloton.
" Toiset ovat keksijöitä, toiset tekijöitä."

Tämän siivittämänä toivotankin hyvää käsityö- ja
askarteluviikonloppua kaikille!
(Joka Omenakaramellilla sujuu mekon parissa.)

Mission: Impossible ?

Käynti kirpputorilla oli menestys!
Mukaan tarttui todellisia löytöjä,
ja yksi niisät on tämä vanha paksukankainen
pyöreä ISO pöytäliina.
Tämä suorastaan huutaa halusta muuttua hameeksi!
Kyllä, nimenomaan HAMEEKSI.
Itsekin välillä katson pitkään kadulla
vastaantulevia, jotka ovat kietoneet päälleen
keittiön verhoja ja ties mitä liinoja.

Mutta tämä kangas on AIVAN IHANA.
Se on paksua ja hyvin "kudottua",
kuvat hempeät mutta ei liian
romanttiset. Tässä on juuri sitä jotain
slaavilaista maatuska-henkeä,
jota en voi vastustaa.

Mutta se minkälainen hame ja miten se tehdään.
Se onkin kokonaaan toinen tarina!

Sekavia suhteita

Siskot voivat olla sitten ihania.
Se rääpäle, joka Omenakaramellin
nuoruudessa kiljui kurkku suorana
ja sekoitti leluja pitkin huushollia,
on tänä päivänä yksi sydänystävistä.
Ehkä alamme olla henkisesti samalla tasolla
(toisin sanoen: taidan minä olla taantunut
ja sisko kasvanut ylinopeudella.
Henkisen aaltopituuden voi katsoa samaksi,
kun vaatekaapit alkavat näyttää samalta).
Kun syysiltana on tylsää,
ja lähes-ex tempore kutsuu siskon kylään viettämään
siskosten iltaa, hän saapuu paikalle.
Ilta vietetään tietysti hömppäelokuvan
parissa, pohtien sekavia suhteita,
ja herkutellen elokuvan teeman mukaisesti
"chocolate sufflella" eli suklaakohokkailla.

Ja elokuvan jälkeen pelataan tietysti lautapelejä
(jotka ovat muuten nykyaikana aliarvostettuja!)
ja vuoteessa pulistaan vielä kaiken maailman asioita
vaikka valot on sammutettu jo aikaa sitten.



Kuvan suklaakohokkaaseen on upotettu
vihreä keraaminen valkopilkullinen lusikka,
ja samaansävyyn ommeltu kangasliina
on Greengaten kangasta.

Jos on pipi olo sulla, niin on pöpi olo myös mulla

Syysflunssa iski kyntensä myös
Omenakaramelliin.
Lapsena kuumepäivät maattiin sohvalla
katsellen Uuno Turhapuroja.
Niin tekisi nytkin mieleni.

Kipeänä tulee maleksittua koko
päivä pyjamassa.
Söpöimmät pyjamat olen aikoinaan bongannut
Ally McBealin päällä:
pastellinsinistä flanellia, jossa
lampaita ja kaikkea muuta höpsöä.
Ja tietysti jalassa villasukat ja toisessa
kourassa jäätelöpurkki!

Nyt pitäisi hörppiä kuumaa
mustaherukkamehua, mutta
Omenakaramellin mustaherukat lilluvat alkoholissa!
Joten mehua ei ole siis tiedossa.
Likööri on edelleen muhimassa,
parin viikon päästä saanen lisätä
siihen jo sokeritkin joukkoon!
Toivottavasti ehtii tekeytyä joulksi valmiiksi.
Pulkkamäen jälkeen olisi ihana
hörppiä kuumaa juomaa talvipakkasessa,
omatekoisella liköörillä höystettynä.

Mikä pulkkamäki? Mikä pakkanen?

Lady Marmalade

Teekutsut!
Herkkuja, kuumaa teetä,
mukavaa seuraa.
Rupattelua tyttöjen kesken.

Suklaan sopivuus teen kanssa yksiin
ei ole yhtä yksioikoinen kuin suklaa kahvin kanssa.
Tee on mietoa
ja kovin voimakkaat maut eivät päästä teetä
oikeuksiinsa.
Kuitenkin teekutsuilla oli tarjolla
tietysti myös suklaata:
Kun naisväki parantaa maailmaa
ja puhuu syntyjä syviä,
suklaata on vain yksinkertaisesti oltava!

Omenakaramellin suosikki:
Marmelaati.
Ja sitä laitetaan tietysti croissantin täytteeksi.
Tarkempi tarkastelu Wikipediaan osoittaa,
että Omenakaramellin tarjoilema mansikkamarmeladi
ei oikeastaan olekaan marmeladia,
koska EU:ssa vain sitruhedelmistä valmistettu marmeladi
saa käyttää tätä nimitystä.

Kutsujen päätteeksi,
jokainen vieras sai kotiinsa
niin sanotun, muualla maailmassa suositun
goodie bagin. Tähän kukin
sai kerätä mieleisiään herkkuja
pöydästä kotiin viemisiksi.

Köyhän tytön Balenciaga

Omenakaramelli ihastui jo kauan sitten tähän
Anya Hindmarchin veskaan.
Yllä oleva kuva on leikattu talteen leikekirjaan
jostakin juorulehdestä.
Laukusta tuli varsinainen hitti myös
Hollywoodissa ja paparazzit bongasivat laukun
useampaankin otteeseen starojen käsipuolessa.
Laukun kyljessä oleva sanoma
on jalo ja hyvä,
mutta siitä huolimatta on surullista,
että maailmaa alkaa kiinnostaa yhteisen pallomme
tulevaisuus vasta, kun sen ajattelemisesta
tulee muotia myös Hollywoodissa.

Koska tyytyminen on köyhän tytön Ferrariin,
Omenakaramelli väkersi kauppakassiin
kuuluisan trendilaukun sloganin.
Ja toivottavasti jokaisella kauppareissulla ainakin
yksi vastaantulija miettii kassin sanomaa.
Pienistä pisaroista voi syntyä suuri meri!

Teksti on toteutettu kankaiseen kauppakassiin
tällä kertaa sabluunalla:
Mieluisan fontin saa tekstinkäsittelyohjelmalla
valmiiksi oikean kokoiseksi ja näköiseksi,
ja parhaimman ja tarkimman sabluunan saa
kontaktimuovista,
johon teksti on helppo siirtää piirtämällä.
Kontaktimuovin etu sabluunana on se,
että myös tarkat reunat piirtyvät,
koska sabluuna ottaa kankaaseen kiinni
pienimmästäkin kulmasta.
Ja tämä on todellakin addiktoivaa:
fonttien valikoima on loputon
ja hyviä sloganeita maailma pullollaan!

Ruhtinaallisesti

Vuokra-asuminen voi olla joskus kiperää.

Kaappitilaa on usein vain hyvin rajoitetusti
ja paljon tavaraa joutuu pitämään esillä.
Silloin on keksittävä sisustuksellisia
ratkaisuja, jotta rumuus ei valtaisi kotia.

Wc-paperirullat voi laittaa näppärästi isoon
rottinkikoriin, ja kori kivasti Hotelli Helpotuksen
lattialle.
Juhlaväkikin on tyytyväinen, kun ei tarvitse vaivata
emäntää loppuneen paperin takia.
Tosin yksi vaara piilee tässäkin asiassa,
nimittäin helposti wc-paperia alkaa
käyttämään keisarillisen ruhtinaallisesti,
kun paperirullakasa näyttää loputtomalta.

Vielä kun joku kertoisi, miten kissanhiekat,
imurin (joka ei mahdu sängyn alle) ja
johdot saa kauniisti piiloon!

Olipa kerran lilliputtien maassa...

Vihdoinkin aikaa ruskalle.
Kun päivät mennään höyryten läpi,
tuntuu ettei ole hetkeäkään tuhlattavaksi
ulkoiluun.
Ihanaa kun vihdoin perjantai-aamuna
pääsee ulkoilemaan ja miten ihanasti
Sään herra suosikaan minua!
Auringonpaistetta pilvettömältä taivaalta!

Rakkauteni syksyyn on hyvin ristiriitainen.
Se on uuden mahdollisuuden alkua,
puhtaita kalenterin sivuja
(jotka tosin sitten täyttyvät
niin hetken hujauksessa)
ja elämän pienien onnenhetkien arvostamista.
Mutta toisaalta syksy on surullista ja alakuloista
aikaa, jolloin Omenakaramellikin
vaipuu tietynlaiseen talvihorrokseen ja
melankoliaan.
Syksyisin sitä vaipuu ajattelemaan elämän
suurimpia kysymyksiä ja ihmettelemään maailmanmenoa.
Kuten tänäänkin, kun ajatukset pyörivät vain huomisissa HÄISSÄ.
Onneksi ei sentään ole Omenakaramellin omat häät kyseessä,
sillä en haluaisi ystäväni saappaisiin.
Siellä voisi olla hieman kuumat paikat näin häiden kynnyksellä.

Lilliputtipariskunta on matkamuisto Bulgariasta.
Siellä kyllä osataan maatuskojen teko.
Olen aina ollut ihastunut tietynlaiseen neuvostolaisuuteen,
maatuskoissa se on mielestäni kauneimmillaan.
Bulgariasta voi tehdä todella kauniita maatuska-löytöjä,
sillä käsinmaalattuina niissä on
todella huolitellut yksityiskohdat ja lumoavat värit!
Wienissä olleet slaavilais-maatuskat eivät
todellakaan vedä vertoja ainakaan Bulgarian maatuskoille.
Jos minulla olisi näitä pieniä
avaimenperämaatuskoja säkillinen,
olisin ripustanut ne kaulaketjuun
jo kauan aikaa sitten.
Mutta nyt on tyytyminen vain
kahteen pieneen lilliputtimaatuskaan.

Syksyn ruskassa maatuskat uinuvat
lehtimajassaan.
Ystävät yhdessä,
niin kuin kuuluukin.

Jälkeen - kuva

Rahapussukka koristautui kukkasiin!
Alunperin tarkoitus oli kirjoa
kukkasetkin, mutta
ne tuntuivat liian latteilta.
Sitten päädyin yksinkertaisiin
kangas-ruusuihin.

Kenellä on päällä jotain keltaista?

Näillä kulmilla voi siis törmätä Omenakaramelliin.
Villavyyhdin eetteriin heittämä haaste minulle
oli mielenkiintoinen, hauska mutta myös haastava,
joten pitihän sitä tarttua härkää sarvista!
Kuva bloggaushuoneen ikkunasta.
Omenakaramellin onni on se,
että kuva jättää onneksi vielä melko paljon
kertomatta.
Mikäli nyt kuitenkin naapurissa olelet,
tai oma ikkunasi näkyy kuvassani,
annathan minun tietää asiasta!

Omenakaramelli bloggaa siis opiskelija-asunnon
yhdistetyssä makuu/työhuoneessa,
jossa onneksi on reilusti tilaa
yhdistää nämä kaksi asumisen funktiota.
Maisema on makuuhuoneen ikkunasta,
ja tähän aikaan vuodesta ehdottomasti
kauneimmillaan!
Puiden pukeutuessa keltaiseen ja oranssiin,
maisema on ihastelemisen arvoinen
ja sikäli onnekkaassa paikassa,
että asuntomme kaikki muut ikkunat ovat sisäpihan puolelle.
Maisema muissa huoneissa on siis melko
apaattinen, joskin vastapäätä löytyy toki
ihania loft-asuntoja
(joita opiskelijan sopii vain kuolata).

Omenakaramelli puolestaan haluaisi nähdä
Vaapukkatiheikön maisemia!

Ennen-kuva

Lehdissä ja erinäisissä mainoslehdyköissä
voi joskus törmätä artikkeliin,
jossa on kuva laihduttaneesta henkilöstä
ennen ja jälkeen.
Ennen-kuvat ovat suttuisia, tunkkaisia ja tietysti
tarinan sankari on niissä rumimmillaan.
Jälkeen-kuvassa loistaa täysin uusi ihminen!

Tarkoitus olisi tuunata tästä
kansainvälisen vaateketjun
huokeasta massatuotteesta
persoonallinen ja käypä kukkaro.
Olen nimittäin täsyin kyllästynyt siihen,
että vuoden vanha, perinteinen kukkaro ei enää
pidä seteleitä ja kortteja
niille tarkoitetuissa lokeroissaan,
jotka ovat ilmeisesti venyneet liian isoiksi!
Siispä rahapussukkaan siirtyminen
lienee järkevämpää
(varsinkin kun television uusissa
säästö/tuhlaussarjoissa kehoitetaan
käyttämään käteisrahaa,
jolloin tuhlailu vähenee huomattavasti)!

Ongelman ydin on kuitenkin se,
että Omenakaramellin tuunauksen ideapankissa
on Matti kukkarossa!

Lettukestit

Aina yhtä ihana ja hauska herkku on letut!
Niiden tekeminen on aina yhtä metkaa
ja syöminen vielä velmumpaa!
Jokainen lettu on ainutlaatuinen,
hieman erilainen.
Yksi syödään pelkällä pölysokerilla,
toinen paksun kermavaahdon ja hillosilmän kera,
kolmas siirapilla ja hunajalla....

Omenakaramellin lettutaikinaohje
on maailman helpoin (ja perinteisin):
5 dl maitoa
2 munaa
2.5 dl vehnäjauhoja
ripaus suolaa
loraus öljyä

Sekoita ainekset keskenään voimakkaasti vispaten.
Anna taikinan vetäytyä 1 tunti.
Paista letut voisulan kanssa,
tai vyötäröstään tarkat rypsiöljyn kanssa.

Omenakaramelli ei lapsena pitänyt
erityisemmin letuista.
Toki niitä syötiin jos tarjottiin,
mutta niitä ei koskaan manguttu.
Omenakaramellin lapsuudessa letut
paistettiin valurautalettupannulla, ja olivat
niitä pieniä lettuja.
Omenakaramelli olisi halunnut isoja,
valtavia lettuja, joita
naapurin lapsetkin saivat omissa kodeissaan!
Itse aion tarjota joskus isona sitten omille
lapsilleni vain ISOJA lettuja,
joita voi rullata, kasata kääröksi
tai muuten vain haukata reunasta palasen!
Aikuisiällä Omenakaramelli on paistanut vain
isoja lettuja, joita pinomalla saa isoja
lettukekoja lautasille!
Siinäpä vasta on lettukestit!

Kuinka pannukakusta tuli muurinpohjalettu?

Isoäidin neliöistä tehty torkkupeitto
- kesäkuukausien projektista
on tullut suosiolla taas yksi monista
ikuisuusprojekteista.
Tosin hyvää vauhtia neliöitä on tullutkin ja
peittoa jo koottu sen verran,
että sillä saisi torkkujen aikana peitettyä ainakin
jalkaterät taikka jonkun muun raajan.

Toiveikkaana Omenakaramelli kuitenkin
jatkaa neliöiden virkkaamista ja kokoamista.
Ehkä jonain päivänä peiton alle mahtuu koko tyttö!

Mikä on täti-ihmisyyden ikäraja?

Kun 15-vuotiaana kaupassa lapsi sanoi äidilleen
"Hei tuolla on satujumppatäti!" ,
Omenakaramelli ei tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa.
Teini-ikäisenä täti-sana on lähinnä
nöyryyttävä ja so out of fashion!

Lähes 10 vuotta myöhemmin,
asiaan voi suhtautua humoristisemmin.
Jumppatunnille on kiva pukea paita teeman mukaan.
Ja nokkelimmat lapset voivat jo hiukan tavailla
kirjaimiakin!
Teksti on painettu paitaan softisleimasimilla,
jotka ovat osoittautuneet käteviksi
vähän joka paikassa!

Huurteiseen auringonnousuun

Syksyn saapumisen tietää siitä, että
auringonnousun aikaan ei millään
tarkentuisi laittamaan nenäänsä
ovesta ulos.
Omenakaramelli on ainakin melkoinen
vilukissa, joka tallustaa sisälläkin
untuvatöppöset jalassaan
tästä eteenpäin, aina helmi-maaliskuuhun asti.

Mutta niin ihanan romanttista syksy on,
siitä ei käy kiistäminen!
Kynttilöitä voi poltella iltaisin
yllin kyllin ja on ihanan
tunnelmallista kömpiä iltasella
nukkumaan kun sade piiskaa ikkunoita
ja tuulen ujellus kuuluu sisälle asti.
Oikein matala tuulen ujellus
muuten kuulostaa ihan Muumilaakson
Möröltä.

Syyspalmikoita

Syksyksi valmistui luonnonvalkoinen palmikkolaukku
kuparinruskealla satiininauhalla somistettuna.
Laukkumalleja näkee useimmissa ulkomaisissa
käsityölehdissä, mutta tämä laukku on tehty saman
ohjeen mukaan kuin palmikkokaulaliina
aikaisemmin:
silmukoita on vain tuplasti enemmän.
Nauhaa varten ei tarvitse tehdä erillistä reikäkerrosta,
sillä palmikoiden risteämiskohtaan
jää itsestään sopivan kokoinen löysä aukko,
josta nauhan saa kätevästi pujotettua.

Kun kassiin ompelee vielä kauniin kukallisen vuoren,
saa syksyksi mukavan söpön laukun!

Yöperhosen yllätys

Yötyöstä on aina yhtä ihana palata kotiin.
Koti tuntuu aamun aikaisina tunteina niin harmoniselta
ja seesteiseltä, kissat uinuvat vielä sohvalla
ja aamusta saa oikein nautiskella.

Tänä aamuna yöperhosta odotti
repaleinen yllätys.
Rikoksentekijä(t) nukkui(vat)
kas niin viattoman näköisinä sohvalla.
Omenakaramelli ei voinut kuin päivitellä
"Oi miksi, oi miksi juuri tämä lehti?"
Kansilehti on revitty halki ja puolet lehden yläosasta
on luettavissa olohuoneen lattialta,
kunhan ensin jaksaa tehdä 2000 palan palapelin!

Syyllisen jäljille on helppo päästä
(vaikka tämä ei sitä itse taida arvatakaan).
Kun toinen kissa on jo käytännössä
vaipunut talvihorrokseen
ja makaa koomassa 20 tuntia vuorokaudesta,
ja 4 hereilläolotunnin aikana maleksii
muuten vain saamattomana ja raukeana,
ei vaihtoehtoja jää kovin montaa:

Kuka saa, kuka saa, lorupussiin kurkistaa!

Kesällä mietin kovasti mitä tästä kankaasta tekisin.
Syksy toi mukanaan uudet tuulet ja uudet iltapuuhat.
Satujumppatätin lorupussihan siitä tuli!
Lorupussi kätkee sisälleen
mitä vekkulimpia loruja ja riimittelyjä.
Kaikkihan sinne haluavat kurkistaa!
Ja samalla voi ihastella lorupussissa olevia
söpöjä kissoja.

Satu Sopasen lystikkäät leikki-ja
laulukirjat ovat ihastuttavia loruja tulvillaan.
Omenakaramellin lempiloru lienee seuraava:

Arvaa mitä tallella on tässä pikku pussissa!
Ei aamuja, ei haamuja
ei keittoja, ei peittoja
ei junia, ei unia
ei mattoja, ei kattoja
ei kuulia, ei tuulia
ei matkalippuja, ei kultahippuja
ei yhtään rahaa, ei mitään pahaa
ei koruja, ei toruja
vaan pussillinen loruja!

Lorupussi on helppo ja halpa idea
toteutettavaksi vaikka kotonakin.
Kun lapset tylsistyvät tai kaipaavat
satuhetken,
pientä jännitystä saa lisättyä lorupussilla.
Suurimpaan osaan loruista saa myös toteutettua
hauskan leikin tai tehtävän.
Tai sitten lorupussista voi tehdä jokailtaisen
tavan ennen nukkumaanmenoa
ja laittaa pussiin vain unettavia loruja:

Koko talven kannon alla
valpas peikkovaltakunta
nukkui sammallattialla
nenä kohti syvää unta.

Omenat kuin karamellia!

Omenakaramelli rakastaa syksyä!
Silloin saa luvan kanssa käpertyä
sohvalle peiton alle,
hyvä kirja kainalossa ja suklaalevy
kourassa.
Tai sitten vain katsoa hyvällä
omallatunnolla hömppäsarjoja telkkarista.

Syksy on todella kaunista aikaa.
Ruskan tuleminen on aina yhtä
haikea mutta romanttinen tapahtuma.
Mikään ei ole ihanampaa,
kuin palata viileän syysillan
hämärässä, oranssinkeltaiset lehdet puissa,
kohmeus sormissa....omaan kotiin.
Sytyttää kynttilöitä ja tunnelmoida.

Omenapuut ovat kauniita ja valkeakuulat ovat
Omenakaramellin omenasuosikkeja!
Parhaimmillaan ne ovat kuin karamellia!
Tervetuloa syksy!

Anni tanni talleroinen

Teekutsujen emännän asu on valmis!
Sietämätöntä odottaa teekutsuja,
kun nyt haluaisi vallan vain pitää
uutukaista kukkaismekkoa.
Omenakaramelli pahoittelee
hameen ryppyisyyttä,
sillä ukkonen hajoitti entisen silitysraudan.

Mekko oli helppo ja nopea tehdä,
joskin kavennuksien vaatima työ
oli pikkuruinen yllätys.
Kaula-aukkoa ja hihansuita reunustavat
taas kerran itsetehty vinonauha
sinisestä pilkkukankaasta.

Mekkoa koristaa sininen leveä ja pitkä
sinipilkullinen nauha, jonka voi solmia rusetiksi taakse.

Hameenhelmaa koristaa tietysti valkoinen
yksinkertainen - mutta kaunis pitsi.
Tyytyväisyyden määrää ei voi sanoin kuvailla!

Syksyn sävelet

Syksy tuo suuria muutoksia tullessaan.
Olen hankkinut taas uuden kalenterin
ja kirjoittanut sitä valmiiksi
niin pitkälle syksyyn kuin vain mahdollista.
Viime päivät ovat olleet yhtä hullun myllyä ja tohinaa,
sillä Omenakaramellin siippa ja vahvempi puolisko
(mieheksikin kutsuttu)
lähtee näinä hetkinä
maailman ääriin opiskelijavaihtoon.
On ollut pyykkäystä ja huushollausta,
melkoinen rumba
erilaisia käytännön asioita,
sekä kaikenlaisia vähemmän käytännöllisiä
valmisteluita.

Omenakaramelli viettää syyslukukauden yksinään,
mutta aikoo ottaa ilon irti omasta ajastaan:
olenkin ilmoittautunut jo työväenopistoon
useampaan erilaiseen ryhmään
aina keramiikasta antiikkinallekurssiin.
Nähtäväksi jää kuinka aika riittää kaikkiin:
opiskeluun, yötyöhön, harrastuksiin sekä
muihin sivutoimisiin töihin.

Loppukevennykseksi voisi sanoa erään vieraamme kommentin
siipan eilisiltä läksiäisiltä.
Vieraamme kysyi mieheltäni, etteikö häntä pelota, että
hänen palatessaan koti onkin sisustettu
ruusuilla ja kaikella yltiöromanttisella,
tapetoitu seiniä myöten kukkasilla!?
Mies vastasi ettei pelota,
voisiko tämän ruusuisemmaksi enää sisustaa!
(toim.huom! Kyllä voi, paljonkin ruusuisemmaksi!)

Otan siis mieheni kommentin eräänlaisena
lupana sisustaa kotia huomattavasti romanttisempaan suuntaan.
Hipheijaa!

50-luvun tytöntylleröitä

Väkevimmät inspiraatiot tulevat aikaa ja
paikkaa katsomatta.
Ja silloin tätä tyttöä viedään.
50-luvun ihastuttavan pöyheät mekot
(olen kuullut niitä puudelimekoiksikin kutsuttavan?)
joita nykyään näkee enimmäkseen enää
lavatansseissa.
Tuleviin teekutsuihin pitää tietysti olla
asianmukainen asu emmännällä
ja työn alle taipuikin hetkessä pöyheä mekko.
Ja kuinka nopeasti sellaisen tekeekään!

Vetoketjunkin ompelu meni kerralla nappiin,
ja sitä joudun yleensä tahkomaan useamman yrityksen.
Kangas ei ehkä ole kaikkein imartelevin tällaiseen,
Laura Ashleyn puuvillakangas ryppääntyy melko
helposti, mutta toisaalta kuosi on mitä ihanin mekkoon.
Viimeistelyä ja muutamaa kavennusta vaille valmis!

Kirjahelmiä teehetkeen

Syksyn tulevat teekutsut ovat jo hyvässä vauhdissa.
Kutsut on jo askarreltu ja suunnitelmat
tarjoiluiden suhteen aika lailla selvät.
Kirjastosta löytyi varsinaisia helmiä
teekutsuja ajatellen
ja niitä lukiessa maistuu kupponen jos toinenkin
makeiden kyytipoikain kera.

Afternoon Tea-Iltapäivän teehetki -kirjassa
perehdytään englantilaiseen teehetkeen ja sen historiaan.
Tyylipuhtaat teehetket ja pedanttiset teeopit
löytää tästä kirjasta.
Kirjaa ryydittävät kauniit ja tunnelmalliset
kuvat hauskoine knoppitietoineen.

Leivonnaisten helmiä vanhasta Porvoosta
on ihastuttava kirja.
Tätä kirjaa lukiessa harmittaa
aivan erityisesti se, etten ole
ikinä käynyt vanhassa Porvoossa!
Kirjassa on toinen toistaan houkuttelevampia
leivonnaisia, mukana hieman tunnelmaa ja historiaa.

Olisi aivan ihanaa omistaa jokin wanha
kahvila, jossa voisi joka päivä nauttia
silmän (ja vatsan!)iloista.

My new best friend

Espressokone on Omenakaramellin uusi
paras ystävä.
Tottahan tosi, sellainen hopean värinen
liedellä lämmitettävä perkolaattori
olisi ollut sisutuksellisesti kaunihimpi,
mutta joskus käytäntö ajaa kauneuden edelle.

Suosikkini on ehdottomasti cappuccino.
Sen pehmeä vaahto....oi!
Omenakaramelli harjoittelee vielä
espresson tekoa,
mutta kyllä kotibaristana kelpaa silti olla!

Väkevän kahvijuoman kanssa sopii parhaiten
väkevät suklaatryffelit.
Tryffelit tehdään tietysti itse käsin.

Suklaatryffelien ohjeita löytyy
Internetin maailmasta vähän joka puolelta.
Niiden teko on varsin hupaisaa (ja sottaista!) puuhaa,
mutta on yhdelle jos toisellekin varsin hyvää suklaaterapiaa.

Peppi Pitkätossu karkkikaupassa

Omenakaramelli ei ole äitien suosiossa.
Aina kun lapsia (ja välillä aikuisiakin!) tulee kylään, purnukat
ja kulhot täyttyvät ylenpalttisesti herkuista.
Kotimme on kiusauksia täynnä!

Omenakaramellin mielestä lapsien pitää saada
kokea herkkujen houkutus ja saada aistia
niiden olemus:
kun avaat purkin, vastaan tulee lempeän
karamellin tuoksu,
laitat kätösen purkin uumeniin,
kurotat hiukan, että yletyt,
kosketat sormilla pehmeää vaahtokarkkia,
nappaat sen kätösiin ja pistät suuhun.
Saman tien tietysti.
Popsit vauhdilla että saisit ottaa jo seuraavan.

Lapsena Omenakaramelli oli kateellinen kun
Peppi Pitkätossu meni karkkikauppaan
(sellaiseen jonka oven ulkopuolella oli iso
puna-valkoraidallinen tikkari).
Karamellit olivat kauniissa lasisissa purkeissa,
eikä missään typerissä muovipusseissa.
Pepillä oli niin paljon rahaa,
että hän sai jokaista sorttia niin paljon kuin halusi.
Syödä nyt karkkia niin paljon että napa raikaa!

Tuolileikki

Kun nyt kodin tuuneuksessa on päästy vauhtiin,
samantien uuden asun saivat myös ruokailutuolit.
Vanhat sukulaisilta saadut ruokaryhmän
tuolit ovat muuten malliltaan suhteellisen
ajattomat (ja taattua kotimaista laatua),
mutta istuinosan kuosi on karmea!
Ja koska makuuhuoneen vanhoille verhoille
piti keksiä käyttöä,
niistä muotoutui näpsäkän nopeasti
4 tuolille irrotettava irtohuppu istuinosaan!

Kokonaisuus olisi tosin huomattavasti ylellisempi,
jos tuolit olisivat lisäksi vielä valkoiset!
Mutta kaikkeahan ei voi saada...

Istuimen huppu kiinnitetään
rusetilla takaa kiinni,
ja niin kangas pysyy paikoillaan.
Tätä ihanaa valkopilkullista kangasta jäi vielä monta metriä,
joten siitä saa vielä tehdä kaikenlaista
muutakin kivaa!

Rullaati rullaa!

Rullakaihtimet (kertaa kaksi)
ovat valmiit!
Viikon projekti nro.2 valmistui
hienoisella viiveellä.
Narurullaverhon teko on teknisesti simppeliä,
mutta työn määrä ja vaikeus riippuukin
sitten omista vaatimuksista.

Rullakaihdin Fact file:
Kangasta kului: raidallista puuvillaa 4 metriä, nurjan
puolen valkoista puuvillaa 4 metriä ja piiloon/väliin jäävä
pimentävää kangasta 4 metriä.
Kaihdinnarua kului: 18 metriä.
Työtunteja: alle 10
Tarranauhaa 270 cm
Yhteenveto: Erittäin yksinkertainen työ jos rullaverhon
tekee vain yhdestä kankaasta.
Miinuksesi voisi sanoa, että ainakin 3 eri kankaalla ja ylellisellä
kaihdinnarulla puutavaroineen
yhden rullaverhon hinta pyörii 50-60 eurossa,
joten edullisempiakin vaihtoehtoja lienee.

Jos mielessä on tietty kangas, josta rullaverhon haluaa tehdä,
suosittelen lämpimästi.
Näiden kaihtimien leveys on 135 cm,
ja se on hieman liikaa.
Narurullaverho sopineekin siis paremmin
hieman kapeampiin ikkunoihin.